|
Post by Kassu on Oct 4, 2016 21:19:18 GMT 2
Halloween-tapahtuman yömaastoon osallistujien tarinat tänne. Lähdemme tallilta noin klo 22.00. Reitti kulkee hieman tiheämmän metsänosan läpi ylevälle niitylle, ylittää joen vanhaa siltaa pitkin, ohittaa pienehkön vesiputouksen ja päättyy järven rantaan. Järvellä pidämme pienen tauon ja palaamme takaisin tallille niittyjä pitkin hieman eri reittiä. Matkan varrelle voi keksiä myös muutakin, tätä sivua ja sen kuvia kannattaa hyödyntää kirjoittaessa. Tallilla on lopuksi tarjolla pullaa sun muuta pikkusyötävää, kahvia, kaakaota, mehua jne. Halloween-teeman korostamiseksi kyseessä ei ole ihan tavallinen maastoretki, vaan osallistujat pukevat ja koristelevat hevosensa ja itsensä, kuten halloweenina on tapana. Pukeutumisen tyyli on vapaa, mitään tiettyä teemaa sen suhteen ei ole. Persoonallisin ja parhaiten toteutettu kokonaisuus saa kunniamaininnan. Tarinan ei tarvitse olla pitkä ja mielikuvituksen käyttö on sallittua. Tarinaan sisältyy myös kuvaus omasta ja hevosesi asusta sekä valmisteluista ennen lähtöä. Toki jos tykkäät piirtää, voit värkkäillä myös kuvan tarinaasi elävöittämään. Huomaa, että pelkka kuva ei kuitenkaan riitä, vaan sen mukana tulisi olla myös jonkinlainen tarina retkestäsi. Tarinan sijasta voi tehdä myös sarjakuvan, jos joku jaksaa nähdä senkin verran vaivaa. Topik sulkeutuu 31.10.! Ne, joiden tarina ei siihen mennessä ole tänne tullut, poistetaan osallistujalistalta.
|
|
|
Post by ✠ R. on Oct 5, 2016 9:24:19 GMT 2
Yömaasto Sebastian - Noonio
Tarina tulossa tänään ja piirrän myös kuvan tänään :-)
|
|
|
Post by ✠ R. on Oct 7, 2016 12:00:52 GMT 2
Tarina & kuva (http://dragonstable.suntuubi.com/datafiles/gallery/2/halloweennooniojasebu.png):
Hopeinen haarniska kiilui ja kitisi kuun heikossa valossa. Hevosen sieraimet höyryi voimakkaasti pelosta, kun säikky ratsuni tanssi jonon viimeisena. Rauhoittelin lempein sanoin, mutta viimein musta ori kavahti pystyyn hermostuneena ja kääntyi ympäri katsomaan lumottua kuuta. Muut laukkasivat jo niityn halki, mutta itse taistelin hevosen kanssa elämästä ja kuolemasta. Noonio peruutti hermostuneesti takaisin tiheään havumetsään. Itsellä alkoi pinna kärähtää, mutta hipaisin kannukset hevosen kylkiin ja musta ratsuni kahvahti uudelleen takasilleen. En ehtinyt reagoida, kun hevonen alkoi voimakkaasti nelistää eteenpäin jonkun hipaistua sen lautasille. Hevonen selkeästi näki enemmän pimeydessä, mutta mustan ratsun pystyi enemmänkin tuntemaan mustana varjona, joka kiisi niityn halki joen ylitse. Jäänyt vesi rikkoutui hevosen kavioiden alla, jääkylmä vesiroiskui haarniskalle ja hevosen pikimustalle peitin karvalle, joka jäätyi aavemaisesti kiinni. Muut köpötteli sillan päällä, mutta me olimme matalan joen läpi kahvalannut. Tärisin kylmyydestä ja hevonen puuskutti voimakkaasti. Huokaisin, kun hevonen haparoi tärisevin askelin eteenpäin ja viimein rauhoittui. Uskalsin antaa löysää ohjaa, mutta pian riehuminen alkoi taas. Hevonen aisti pimeydessä jotain, jota en taaskaan pystynyt näkemään. Noonio hyppi tasajalkaa ja yritti taas ryöstää, mutta sain orin kasaan. Järvellä muut katseli meitä kummastuneesti, mutta pidin ohjakset toisessa kädessä ja hopeistä keihästä toisessa. Närkästyneesti katsoin haarniskan alta, kun hevonen katsoi kaunista lampea kauhuissaan. Vesi kimalsi kuun valossa ja paikka oli hyvin aavemainen. Hyppäsin alas ja kävelin hevoseni kanssa järven reunalle katsomaan sen puhdasta vettä. Pystyin näkemään pohjan ja sen kaikki otukset. Hymyilin ja käännyin katsomaan taas kuuta, joka muuttui verenpunaiseksi. Siristin silmiäni ja nousin nopeasti hevosen selkään, kun muut jatkoivat matkaa taas edellämme. Olin aina askeleen myöhässä, mutta nauttisin yömaastosta. Noonion kanssa loppumatka sujui aivan huoletta. Sain itsekin rauhoittua hetkeksi, kunnes hevonen aisti taas vaaran ympärillämme. Hevonen kavahti pystyyn, hyppi sivulle ja potki tyhjää paikoillaan. Kannustin hevosta eteenpäin, joka sieraimet höyryten panssarin alta katsoi niitylle, jossa muut kirmasivat - tai joku kirmasi meitä kohti. Pakokauhuissaan hevonen kirmasi kohti. Ihmettelin hevosen rohkeutta, mutta annoin hevosen vain mennä kohti tuntematonta ratsukkoa. Muut olivat menneet kauan sitten ja uhkaavasti tuntematon oli lähellämme. Suljin silmät ja tökkäsin keihäällä johonkin, mistä kuului tumina. Tuntemattoman hevosen aavemainen hirnaus kaikui niityllä ja ratsastaja selvästi putosi. En jäänyt katsomaan, vaan kannustin Nooniota eteenpäin. Laukkasimme takaisin Musta Korpin tallille saakka taakse katsomatta. Yöturnajaiset olivat voitettu. Tallin pihalla olin vaiettu minun ja hevosen keskeiseen salaisuuteen, vaikka muut kummaksuivat kauhistuneesti outoa olemustamme ja veritahroja kyljissämme.
|
|